Aikainen herätys, vähän kaupasta edellisenä iltana haettua iltapalaa nassuun ja menoks! Yoshiike-onsenmae oli junapysäkkimme, josta oli kymmenisen minuuttia matkaa FujiQ Highland-puiston pysäkille. Saavuimme vähän ennen puiston avaamista, ja jonoa oli jo.
 |
| Hotellin aulassa oli sähkörummut, Joo. |
 |
| Hotellin lähistöllä oli söpöjä taloja. |
 |
| Jo alkoi näkyä hauskasti piirrettyjä mainoksia! Fuji-vuori se siinä. |
Lipunmyynnissä oli taulu, johon päivitettiin sitä, miten pitkiä jonoja mihinkin laitteisiin jo oli. Päätimme suunnata ensimmäisenä hurjaan vuoristorataan, Fujiyamaan. Siihen ennustettiin jo 1,5 tunnin jonoa... Mutta mikäpäs siinä. Johan sitä oli eilen odoteltu pidempikin aika ihan vain istuen. Jonossa bongailtiin välillä muita ulkomaalaisia - siis ei-japanilaisia, ja ihmettelimme millaista vauhtia vieressä olevan pikajunan vaunu kiiti, se oli ihan mielettömän näköistä! Harmi, että siihen laitteeseen emme ehtineet tiukan aikataulun vuoksi.
Jonossa ollessa huomasimme, että monilla oli puiston pääsylippu kaulassa roikkuvassa läpinäkyvässä pussukassa. Kaivoimme liput esiin - paitsi että Riikan lippua ei vain löytynyt mistään! Molemmilla oli kuitenkin kuitit tallella, ja päätimme yrittää päästä tyhminä ulkomaalaisina laitteeseen... Aivan ennen laitteeseen pääsyä oli kuitenkin automaatti, josta sai ostaa yksittäisiä lippuja, ja katsoimme sen olevan nyt järkevä vaihtoehto. Ja ei kun laitteeseen.
Ja huhhuh!
Oli kyllä hurjin laite ikinä. En ole koskaan pitänyt liian hurjista laitteista, tai siitä että mennään pää alaspäin. Lempeähköt vuoristoradat ovat kuitenkin mieleeni, joten halusin tottakai kokeilla tätä valmistuttuaan maailman korkeinta vuoristorataa! Se kipusi ensin 79 metriin, pudoten sitten 70 metriä alas, joka oli myöskin maailmanennätysluokkaa vuonna 1996. Nopeimmillaan Fujiyaman kärryt kulkivat 130km/h. Ja uskalsin jopa pitää silmät auki melkein koko ajan! Ensimmäisessä pudotuksessa piti hetkeksi sulkea silmät, myönnetään. Mutta olipahan aivan huikeaa. Jos siis kuljette Japanissa Fujin lähettyvillä, kannattaa tämä mennä kokemaan. Puistoon pääsee ilmaiseksi sisään, joten tästä huvista ei ole pakko pulittaa kuin n. 5 euron verran. Kannattaa kuitenkin muistaa se, että japanilaiset tykkäävät jonottaa.
 |
| Ruokaa varten piti ensin ostaa lippuautomaatista lippu! Onneksi oli teksit englanniksi. |
 |
| Fujiyama. Huhhuh. Kattokaa ny sitä! |
 |
| Tässäkin käytiin. Ja siinä mentiin pää alaspäin! Olin niin ylpeä itsestäni! Ihan hauska laite oli. Joku kellon tapainen. |
 |
| Vihreän teen makuista jäätelöä. |
 |
| Älä nyrkkeile karhujen kanssa. |
 |
| Piti sitä vielä heppakaruselliinkin päästä, kun oli vielä vähän aikaa! |
Tulipa sitten aika lähteä pois. Bussilla takaisin Tokioon, Shibuyan asemalle. Tervehtimään ensin erästä rakasta ystävää, sitten junalla lentokentälle. Ja lentäen Osakaan. Siitä taas sitten uudessa osassa, katsotaan miten pian ehdin seuraavista päivistä kirjoitella!
 |
| Hachiko! |
 |
| Junassa oli hyvät ohjeet. |
 |
| Lentokentällä oli jotain söpöä! |
Seuraavat kuvat matkalta Fujille:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti