sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Pakanakoulutuksessa.

...no ei ny ihan, mutta joku minulle näin on vitsaillut.

Olin viikonlopun Leppäkoskella, Voiman Talolla, protun super2-koulutuksessa. Supereissa superia on se, että siellä on uusista apuohjaajista vanhoihin ohjaajiin kaikkia rooleja. Pääsee näkemään sitä uusien appareiden intoa, eikä siinä ehkä välttämättä vanha kyynisty niin... Vaikka nyt vähän jännittikin, miten osaan olla 6 vuotta nuorempien kanssa...! Hui. Mutta turhaan hermoilin, fiksuja tyyppejä siellä jälleen kerran oli!

Nyt sitten odotellaan huhtikuuta ja tietoa siitä, pääseekö tiimiin ja leirille, ja ennen kaikkea ketä tiimissä on, ja missä leiri on. Vaikka tällä hetkellä se ei jännitä, niin kyllä sitä sitten vahdataan sähköpostia ihan koko ajan, kun sen aika on.

Ah. Tuli taas niin hyvä fiilis. Protun piirissä on aina niin rento olo, voi olla oma itsensä enemmän kuin monessa muussa tilanteessa, ja voi olla ihan hassu, kikattaa, nauraa, puhua, pohtia, hipsuttaa, painaa päänsä jonkun puolituntemattoman polvelle tai mahalle. Ja siellä saa aina iltasadun! Se on jännää, miten nauru leviää, ensin joku nauraa ja maha hytkyy, häneen mahautunut alkaa nauraa, ja se sitten leviää. Ja kun kirjana on Harry Potter ja Viisasten kivi, eikä siinä ole mitään hauskaa, ja yhtäkkiä kaikki nauraa, niin sitten... No, kaikki nauraa. Jännä selitys. No, naurettiin. Viisasten kivelle. Lukijan äänenkäyttö kyllä vaikuttaa. Hih. Voi kumpa leiripaketista löytyisi vielä Regina...

Omasta leiristä tulee tänä kesänä seitsemän vuotta. Jestas. Ensimmäisestä leiristä, jolla olin tiimissä, kuusi vuotta. Ja niiden pienten ihanien ekasta leiristä siis kuusi vuotta. Tässähän on useammatkin ihmiset jo kasvaneet isoiksi. Neljä vuotta sitten olleen leirin kaikki leiriläiset ovat jo täysi-ikäisiä.

Uusi vanha ohjaaja... Saa nähdä, saanko parikseni vanhan ohjaajan, vai jonkun uuden, täysin uuden vai protukasvaneen.

Jotta tästä ei turhan sekava selitys tulisi, niin mainitaan vielä, että tällä kertaa kotiryhmässäni oli minun lisäksi neljä muuta, ja he kaikki uusina apuohjaajina. Siinä vähän jännitti, kuinka paljon vastuuta minun tässä kokeneena pitäisi ottaa, paljonko minun pitää kertoa asioista... Mutta pidin mielessä, että pitää antaa tilaa (no se nyt on minulle helppoa...), eikä tosiaan ne asiat, joita minä olen tehnyt, ole niitä ainoita oikeita tapoja käsitellä tiettyjä aiheita leirillä. Tapoja on niin monta kuin tiimejäkin. Mutta niin. Sain tuolla kyllä ilahduttavan ihanaa palautetta (nyyhq), että vaikutan niin viisaalta ja kaikkea... Awww.... Pitää edelleen tuota omaa puhepuolta kehittää, joo, mutta kun leireillä pääsen pienryhmäkeskustelua vetämään hyvästä aiheesta, niin siinä sitten onkin jo hurjan kivaa. :)

Nyt tuli protu takaisin elämään oikein rysäyksellä, sillä torstaina menen Lahden paikallisprotuun piiiiitkän tauon jälkeen. Sitä tuli tosiaan itsekin vedettyä joskus 2007-2008 paikkeilla. Eli vuosia sitten. En ole kai vuoden 2010 jälkeen käynyt tuolla, niin ihan jännää mennä. Pari samaa ihmistä siellä kuulemma käy, ja joitakin uusia, ainakin satunnaisesti. Nyt torstaina siellä kuulemma vietetään jonkun synttäreitä, ja siinäkös vasta minulle hyvä tilaisuus änkeä mukaan, kun on omatkin synttärit silloin! :)
Lisäksi Hämeenlinnaan on syntynyt uusi paikallisprotu... Hämeenlinnassa ja Janakkalassa ainakin näyttää löytyvän useita protun käyneitä, niin eiköhän siitä jotain tule. Jännää! Toivottavasti se alkaa pian, ja kuulemma alkaakin.



Tää on yksi mun lempparikuvista :) "Maailman söpöimmän näköinen demonijyrsijä..."




1 kommentti:

  1. Lahden paikallisprotuun ovat kaikki protut aina tervetulleita! :)

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails