End of the world...?

Well, not quite. But almost.

Kolme kuukautta. Iso-Britannia. Englanti. Meldreth Manor School.

Voin sanoa, että on ollut elämäni upeimmat kolme kuukautta... Ja suurin syy sille on tämä upea, ihana harjoittelupaikka. ♥ Lontoo ja Cambridge oli kiva nähdä, niissä oli kivaa, mutta jos ei jotain hyvää niin miksei jotain huonoakin... Mutta tämä koulu... Meidän luokka, oppilaat ja henkilökunta... Ihania ihmisiä, niin avuliaita ja mukavia, ja oppilaat omia ihania persooniaan... Miten pärjään jatkossa ilman noiden kaikkien ihania hymyjä? ♥

Huomenna on viimeinen päivä... Tänään jo piti tirautella ensimmäiset kyyneleet pienen hyvästelyhetken takia. Entä sitten huomenna...? En halua edes ajatella. ;____;

Ei kyllä yhtään tunnu siltä, että 41 tunnin kuluttua olen Suomessa. Hurjaa. Apua! Sen kai tajuaa vasta sitten, kun pääsee ensimmäisen tutun näkemään.

Tulen niin kaipaamaan tätä paikkaa, ja toivottavasti pääsen vielä joskus käymään täällä, koululla nimenomaan. Mahdollisimman pian tietenkin, että olisi suurin osa näistä oppilaista vielä täällä.

Voih.

"Always, until the end
You'll be my friend"
The Rasmus - Somewhere

^Tuon tekstin kirjoitin korttiin, jonka huomenna annan mun ihanalle bff-poitsulleni. ♥ Voi apua, miten ihana poika :') Tulee niin ikävä...